Puuh...

Opiskelijoiden oppimispäiväkirjojen ja opintosuoritusten lukeminen on ollut todella antoisaa, mutta samalla haastavaa. Pitää osata pitää kirjaa opiskellijoiden suoritteista. Hieno exel ja opiskelijoiden oppimispäiväkirjoihin tehdyt merkinnät eivät ihan aina täsmää, mutta jospa tästä selvitään.

On ollut ihan mahtavaa huomata kaikki luovuus ja rikkaus, mitä opintojakson aikana on tullut näkyviin. Tässä on oppinut itsekin lasten- ja nuortenkirjastotyöstä ja siitä, miten eritavoilla sitä tehdää eripuolilla Suomea.

Ideoita voi löytää vaikka Pinterestistä, jonne on koottu kuvia koulukirjastojen koristeluista. https://fi.pinterest.com/cari_young/super-school-library-decorations/ Minusta kiva oli ainakin "syötä minua" palautusluukku. Löytyisiköhän sellaista jostainpäin Suomea? Varmaankin, tai ehkä jotain vielä hauskempaa. 

Hyvää lukuviikkoa!

Lukukeskuksen lukuviikko 20.-26.4. julistaa, että on "Monta tietä tarinaan". Luennoilla tästä aiheesta onkin puhuttu. Lapset ja nuoret ovat erilaisia, vaikka heidät helposti ajatellaankin yhdeksi epämääräiseksi massaksi. Opiskelijoiden kommenttien mukaan myös koulut arvottavat kirjallisuutta. On varmaan luonnollista, että kirjallisuutta opiskellut opettaja haluaisi lasten ja nuortenkin lukevan kaunokirjallisuutta, mutta kirjallisuuteen voi tutustua monella tavalla.

Kerrotaampas vaikka esimerkki.

Kaapo Lukukammoinen on nähnyt Titanic elokuvan ja kiinnostuu laivan historiasta ja katsoo televiosiosta myös laivan historiasta kertovan sarjan. Sitten hän huomaa Twitterissä #Titanicilla http://yle.fi/aihe/historia/titanicilla projektin ja kiinnostuu seurailemaan suomalaisten siirtolaisten kohtaloita Titanicilla. Elokuvan ja someseurannan jälkeen kiinnostus aikakauteen lisääntyy ja Kaapo lähtee käymään kirjastossa. Ensin mukaan lähtee paljon kuvia sisältävä tietokirja Titanicista, mutta seuraavalla kerralla jo enemmän tekstipainotteinen kuvaus 10-20 luvun siirtolaisista. Kaapo ei edelleenkään lainaa yhtään romaania, mutta onko sillä loplta väliä? Yhtä kaikki elokuvasta ja somesta siirryttiin lukemaan kirjoja. Yhtälailla toinen voisi elokuvan jälkeen lainata/ostaa romaanin.

Lukeminen rikastaa omaa kieltä. Kaunokirjallisessa kielessä on erilaisia nyansseja, joita ei aina tietokirjoissa ole. Mutta myös tietokirjojen kieli voi olla innostavaa ja mielenkiintoista. Kehittää kieltä ja ymmärrystä ja monella tavalla toimii samoin, kuin kaunokirjallisuus. Se, että ylipäätään lukee jotain on tärkeää ja avaa tien ymmärtämään asioita uudella tavalla.

Lopuksi vielä linkki Lukufiilisblogin , jossa kerrotaan TV-sarjoista, jtka perustuvat kirjoihin.

Lukudiplomeja ja diplomilukijoita

Lukudiplomit ovat nykyisin aika yleinen tapa innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Eri ikäisille on omat diplominsa ja kirjavalikoima diplomeissa on yleensä aika laaja ja sitä tarkistetaan säännöllisesti. Esimerkiksi Lahden kirjallisuusdiplomilistalta löytyy taatusti luettavaa: http://lastukirjastot.fi/103110/fi/articles/lahden-kirjallisuusdiplomi  Sivulta löytyy myös diplomivihko, johon voi paitsi merkata lukemansa kirjan, myös omia kommentejaan ja ajatuksiaan siitä tai ainakin oman mielipiteensä kirjasta.

Helmetkirjastossa lukudiplomia esitellään videolla.

Kannattaa tässä hoksata sekin, ettei kirjaston(kaan) videossa tarvitse aina puheellat tai tekstillä vääntää asoita rautalangasta. Hyvä video kertoo asian ilman turhaa selittelyä.

Miksi lapsi tai nuori sitten suorittaa lukudiplomin? No tietenkin, jos on pakko suorittaa se koulua varten, mutta toisaalta se on myös keino rajata kirjaston suuresta valikoimasta osa. Ja ajatus siitä, että joku muukin on lukenut samoja kirjoja tekee kirjoista houkuttelevampia. Diplomien ympärille voi myös suunnitella erilaisia lukupiirejä, joissa kirjoista voi jutella.

Lukuharrastusta ei kannata kuitenkaan rajoittaa pelkkiin lukudiplomikirjoihin. Tärkeä haaste onkin se, miten lapselle ja nuorelle suositellaan lukemista listojen ulkopuolelta. Miten kysytään, mikä jossain kirjassa kiinnosti tai innosti ja miten löydetään joku vähän samankaltainen.

Lukemisessa, kuten monessa muussakin asiassa on monesti tärkeää se, miten ollaan samaan aikaan samoilla linjoilla muiden kanssa ja miten sopivalla tavalla löydetään juuri se ihan oma juttu.

Pelit kirjastossa

Kirjamessuilla törmäsin Aparaattisaari.fi peliin. Peli on tarkoitettu esiopetuksen käyttöön. Ihan mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta ainakin tälle aikuiselle vähän hidastempoinen :D Millainen on hyvä lasten oppimispeli?

Pelaaminen ja pelit kirjastoissa on puhuttanut paljon ja asiasta on tehty opinnäytetöitäkin. Tuskin kukaan vastustaa Uno-korttipakkaa lastenosastolla, vaikka yksittäisiä kortteja saattaakin kadota, mutta muut pelit ovat pohdituttaneet.

Rooolipelien sääntä- ja ohjekirjat kaikkine lisäosineen tuovat ongelman mitä kaikkia osia hankitaan. Voi olla, että jossain roolipelissä on osia ja lisäosoa niin paljon, että kirjaston budjetti tulee vastaan, jos käyttäjiä ei ole montaa. Lisäosa ei myöskään välttämättä toimi ilman perusopasta.

Lautapeleissä osat ja kortit helposti katoavat ja innostunut pelaaminen saattaa aiheuttaa häiriötä kirjastossa.

Tietokonepelien tekijänoikeudet ja ikärajat aiheuttavat päänvaivaa ja mikä niistä kaikista konsoleista kirjastoon kannattaa hankkia.

Yhtä vastausta kaikille kirjastoille ei varmasti olekaan. Kirjastot ovat hyvin erilaisia ja kirjastojen asiakkaat ovat erilaisia. Ajanhermolla on hyvä pysyä, mutta kannattaa miettiä, etsiä ja löytää se omalle kirjastolle sopivin malli suhtautua peleihin. Ja mikä tahansa linjaus on parempi, kuin ei linjausta ollenkaan. Elikkä on parempi, jos päätetään vaikka ettei pelejä hankita ollenkaan, kuin, että hankitaan sitä ja tätä satunnaisesti ilman suunnitelmaa tai aineiston sopivuuden (ikäryhmälle/kirjastokäyttöön) tarkistamista.

Tekniikkaa...

Ope on yrittänyt linkittää opiskelijoiden blogeja, jostain syystä osa katosi. Tein homman uusiksi ja huomasin, että ehkä nuo linkit voisi vähän havainnollisemmin nimetä, niin tietäisin edes itse, olenko jo jonkin oppimispäiväkirjan lisännyt... Oppia ikä kaikki (ja minä kun luulin olevani kokenut bloggaaja....)

Tytöt pojat ja lukeminen

Ompa ollut antoisaa ja kiinnostavaa lukea opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja. Osa onkin jo innokkaasti aloittanut pistemetsästyksenkin. Opettajan kannalta on tietenkin sääli, ettei ihan jokaiseen päiväkirjamerkintään ennätä kirjoittamaan vastausta, mutta kaikki kyllä luetaan. Tuntuu, että tässä aika tulee käytettyä ehkä jopa hyödyllisemmi, kuin vaikka tenttejä tarkistettaessa. Mukavalta tuntuu myös se, että opiskelijat lukevat ka kommentoivat toinen toisiaan. Yhteisöllinen oppiminen toimii!

Tällä viikolla aiheena oli lukeminen ja lukuharrastus. Erityisesti mietityttää ainakin itseäni lukemisen sukupuolittuminen. Tosin ainakin omassa ympäristössä myös miehet lukevat aika ahkerasti, kirjat eivät ehkä ole ihan samoja, kuin naisilla, mutta ei niiden tarvitsekaan olla.

Facebookissa (ja muualla somessa) on erilaisia poikien/miesten lukuharrastukseen liittyviä hankkeita ja ilmiöitä.
Mutta ihan oikeasti... kannustaako tämä poikia lukemaan vai ehkä pikemminkin poseeraamaan kirjan kanssa?
https://www.facebook.com/hotdudesreading/

Suomalainen Pojatkin lukee -kampanja on ehkä kannustavampi https://www.facebook.com/pojatkinlukee/ 

Sataedun äikänope on onnistunut oikein hyvin kannustaessaan poikia lukemaan
http://www.sydansatakunta.fi/Uutiset/1195024077867/artikkeli/+tuo+mulle+joku+kivannakoinen+.html 

Pohdiskeltavaa tähän loppuun. Onko lukeminen tasa-arvokysymys?

Open blogi

Kun opettaja sanoo, että oppimispäiväkirjaa pitää pitää viikoittain, niin on varmasti oikein ja kohtuullista, että ope näyttää mallia. Tämä on siis opettajan blogi aiheesta Lasten- ja nuorten kirjastotyö.

Varsinainen oppimismateriaali löytyy Moodlesta, mutta tänne laittelen omia ajatuksiani ja kuvia ja linkkejä ja vinkkejä aiheeseen liittyen. Lasten- ja nuortenkirjastotyöstä innostuneet ammattilaiset ja amatöörit saavat tänne kommentoida. Opiskelijoidenkin kommentit ovat erittäin tervetulleita joko tätä kautta tai muuten.

Eka viikko meni kiireisissä tunnelmissa. Eka luento jänskätti, kun juuri tästä aiheesta en ole puhunut pitkiin aikoihin ja oma kohtainen työkokemus juuri tästä kirjaston osa-alueesta ei ole niitä vankimpia. Onneksi on kuitenkin valtaisa piiri ystäviä ja tuttuja, jotka kirjastoissa tämän aiheen piirissä työskentelevät, niin on kuitenkin hyvä käsitys mitä alalla tapahtuu. Yliopiston kollegan kanssa lisäksi pidetään yhteyttä ja pähkätään asioita yhdessä.

Tehtävät on annettu ja luento pidetty ja ihan mahtavasti opiskelijat ovat lähteneet työstämään aihetta.

Mutta nyt sitten open kirjastovierailu Iihin ja muutama kuva.


Ekaksi huomio kiinittyi heppakirjoihin. Hyllyn päällä upeita paperihevosia ja kirjojen selkmyksissä havainnolliset heppatarrat. Kuva havainnollistaa hyvin, kirjan genren tai "luokan". Kuva symboleja käytetään erityisesti lasten- ja nuorten kirjoissa, mutta joskus myös aikuistenkirjoissa. Kyllähän kuva kertoo asiakkaalle enemmän, kuin jokun numerosarja.

Luennolla puhuttiinkin siitä, että lasten- ja nuorten kirjoja ja lehtiä monesti kysytään sarjan perusteella. Täälläkin tekstien lisäksi on kuvat käytössä. Kuvia ei kannata kuitenkaan laittaa liikaa, sillä muuten esim. oikeanpuoleinen lappu menisi helposti sekavaksi, kun kaikkien lehtien nimien lisäksi olisi kuvat. Eri kokoisille ja muotoisille kirjoille tällainen laatikko ratkaisi toimii paremmin, kuin hilly. Normaaliin tapaan hyllytettynä kirjat helposti katoaisivat.

Tahvo ja Bella on pääsyt lukudiplomikirjaksi ja se selkeästi tarralla kerrotaan. Hyllyn laidassa kerrotaan mitä hylly sisältää. Molemmat ovat periaatteessa hyviä juttuja, mutta niihin sisältyy omia pieniä ongelmia. Hoksaatko mitä?

Ja lasten runot kauniisti esillä. Niin se vaan on, että varsinkin lasten- ja nuortenkirjat menevät usein lainaan kannen perusteella, joten kansi on hyvä saada esille. Ehkä aikuisten runotkin lähtisivät vilkkaammin lainaan, jos niitä laitettaisiin näin esille.

Joutavaa kirjafaktaa: Amerikkalaisten kirjakauppien joskus aikanaan tekemän tutkimuksen mukaan MAGNETAN värisissä kansissa olevat kirjat menivät parhaiten kaupaksi sisällöstä riippumatta. Mihin asioihin sinä kiinnität kirjan kansissa huomiota?